Itkettää ja ahdistaa
Lääkärillä käyty ja pääsemme perheen kanssa erikoissairaanhoidon piiriin. Joskus, kun jonot hellittää. Minä sen sijaan sain lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, arviona masennus.
No se kyllä varmaan selittäisi aika paljon. Tämän totaalisen voimattomuuden tehdä mitään. Ja samalla syyllisyyden siitä kun ei tee mitään. Ja sen itkuisuuden ja ahdistuksen tunteen kun asiat eivät vaan ole hyvin.
Tänään menin ystäväni synttäreille, vaikka pitkään taistelin, että menisinkö. Kun mieluummin olisin maannut sängyssä. Menin silti, jos siitä vaikka olisi saanut voimaa. Ja PAH! Istuin hetken siellä ja kun kehtasin lähteä ulvoin täysiä autossa kotimatkan. Oli niin kamalan paha olla.
Johtuuko se siitä, että kun näkee muiden pitävän hauskaa eikä itse vaan pysty? Tulee vielä pahempi olo olla muiden seurassa.
Tein minulle tutun ratkaisun tulin kotiin, istuin sohvalla hetken ja painuin sänkyyn.
Eli täällä ollaan nyt kirjottamassa. Ja huomenna selvitään taas uudesta päivästä.
